torstai 17. maaliskuuta 2016

Pitsireunaiset villasukat - Knitted socks with lace edge

Hirveä neulomisvimma iski. Parasta ensiapua tarjosi pieni sukkaprojekti.

Koska käytän tosi paljon maihareita, halusin sukkiin pitsireunan, joka pilkistää maihareiden varren yli. Hyvä vinkki löytyi Pinterestistä Villasukat matkalaukussa -blogista.  

Novitan pitsivillasukkien ohjeesta neulotaan yläreuna ja jatketaan tavallisena villasukkana

Pitsiosiota neulottaessa silmukat jaetaan kolmelle puikolle (16 silmukkaa/puikko) ja tavallisen sukan osuuteen siirryttäessä silmukat jaetaan neljälle puikolle (12 silmukkaa/puikko). 

Harkinnassa on vielä koristelenko varret pienillä ruseteilla vai esim. napeilla. Vai koristelenko ollenkaan. Yritän pitää yllä lankojenostoboikottia ja käyttää pois kertyneitä varastoja. Näihin sukkiin langaksi löytyi kerä Novitan Nallea. 7veljestä on Novitan ohjeissaan käyttämä lanka.


I got hit by a compelling knitting mania. The best "first aid" was offered by a small sock project. 

Because I use combat boots every day, I wanted to knit the socks with lace edge that peeps nicely from the boots. I found the perfect tip from the blog "Villasukat matkalaukussa" in Pinterest.

First you knit the lace edge from the Knitted lace socks by Novita pattern and then continue knitting as a basic knitted sock(I'm sorry, the links for these patterns are in Finnish) 

When you are knitting the lace, divide the stitches for three needles (16sts/each). When the lace is done and you start doing the basic sock, divide the stitches for four needles (12sts/each).

I'm thinking whether to decorate the sock with small bows or buttons or not to decorate at all. I'm trying not to buy new yarn (because I have lots of different kinds of yarn in my house). I found some Novita's "Nalle" yarn for this project from my yarn stocks. The yarn used in those patterns above is Novita's "7veljestä".



















Ehkä ilman rusettia??

Maybe without the bow?

torstai 10. maaliskuuta 2016

Ekat kassit valmiina! - The first bags are ready!

Oujee! Mun sabluunakokeilu onnistui ja ensimmäiset kassit ovat nyt valmiita.

Sabluunoiden tekeminen oli tosi jännää hommaa. Monessa vaiheessa oli mahdollisuus tyriä ja onnistuinkin saamaan itselleni muutamia kunnon tykytyksiä. Täytyy vähän harjoitella lisää tätä valotusemulsiotekniikkaa, että voin laittaa tänne vinkkejä aiheesta.

Tässä kuitenki kuvia ensimmäisistä yksilöistä. Kassit ovat kierrätyspuuvillaa.


Oh Yeah! My screen printing experiment worked out fine and the first bags are ready.

Making the screens was very exciting. There were many opportunities to screw the whole thing up and I managed few times to give myself some palpitations. I have to practice more of this photo emulsion technique so that I can put some tips here about that.

Here are few pics of the first bags. They are made of recycled cotton. 



















keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Uutta aluevaltausta työstämässä - Branchin out into a new technique

Päätin opetella silkkipainoa.

Ja opetella tekemään sabluunoita valotusemulsion avulla. Heh heh. Saas nähdä miten mun käy. Tähän on liittynyt myös paljon kamppailua tietokoneen ja tulostimen kanssa, eli oon todella ulkona mukavuusalueeltani. :D

Ekat seulat pitäis olla nyt kuivat ja kohta meen valottamaan ne. Pitäkää peukkuja...

I decided to learn some screen printing. And also to learn how to make the screens with photo emulsion. We'll see how it turns out for me. There has been a lot of struggling with the computer and printer so I'm really out of my comfort zone with this one. :D

The first two screens should be dry now and soon I'm  gonna go and expose them. Keep your thumbs up for me.




maanantai 29. helmikuuta 2016

Jee! Se on valmis ja näyttelyssä! - Yey! It's finished and at the exhibition!



Tässä sen nyt on vihdoin valmiina!

Yöunet jäi vähiin ennen näyttelyä, kun oli pakko tehdä viimeisiä yksityiskohtia (vikana yönä nukuin vajaat kaksi tuntia). Silti jäi vaikka mitä puuttumaan. Olisin halunnut tehdä taloon paljon enemmän pieniä yksityiskohtia, mutta aika loppui kesken. Oon kuitenkin ihan tyytyväinen lopputulokseen. Talo näyttää valmiilta ja yleisilmeestä välittyy mielestäni meidän kodin tunnelmaa (tosin pikkutalo on PALJON siistimpi kuin meidän oma). Tuskin ketään muuta kuin minua häiritsee puuttuvat jutut.

Talon rakennus on ollut huikea prosessi ja olen oppinut valtavasti uusia asioita ihan oman tekemisen kautta. Itseluottamusta ja rohkeutta on tullut tosi paljon lisää. Aikataulu on toiminut mahtavana kannustimena. Mitään ei ole voinut siirtää myöhemmin ratkaistavaksi sillä verukkeella, ettei tiedä miten sen tekisi, vaan on ollut pakko tarttua toimeen saman tien. 

Nyt voisi luulla, että takki on tyhjä ja etten vilkaisekaan nukkekoteihin seuraavaan puoleen vuoteen, mutta ei. Tilanne on täysin päinvastainen! Oon ihan intoa täynnä ja päässä jyllää aivomyrskynä ideoita! Sormet syyhyää päästä seuraavan nukkisprojektin kimppuun. Vähän oon jo jotain näperrellytkin. Tuli melkein vieroitusoireita, kun vein Rauhamaan Tampereelle. 

Mutta hei! Se näyttely on aivan huikea!

Siellä on ihan uskomattomia taloja näytillä. Itse olen vieläkin ihan mykistynyt näyttelyyn osallistuneiden nukkisharrastajien taituruudesta ja kekseliäisyydestä. Rintamamiestalojen lisäksi on myös kolme isoa kerrostaloa, joissa yksistään on valtavasti katsottavaa. Aivan lumoava on myös näyttelyyn rakennettu satumaa. Maria Malmström on tuonut nähtäville tekemänsä Onnelin ja Annelin nukkekodin, Vaaksanheimolaisten uuden metsäkodin ja auton, joita käytettiin Onnelin ja Annelin Talvi -elokuvan kuvauksissa. Näyttelyyn tullessa kannattaa kiinnittää huomiota myös sisääntuloaulan ikkunavitriineihin, joissa on esillä mm. Elina Kallin hengästyttävän pieni 1:48 -mittakaavassa oleva Hotêl Jadis.  

Suosittelen näyttelyä lämpimästi kaikille!

Here it is! It's finally ready! 

I didn't get much sleep before the exhibition opening because I had to make some last minute details to the house. (At the final night before I took the house to Tampere I managed to sleep about two hours). And still, there are many details missing. 

I would've wanted to make so much more tiny things into the house. I just ran out of time. I'm still very pleased how the house turned out. I think it looks finished and the overall appearance gives the sense of the atmosphere in our own home (although, the mini house is MUCH cleaner than ours). I don't think that anyone else other than me is bothered by the missing details.

Building this house has been a huge and wonderful process. I've learned loads of new things just by doing. And I've got lots of confidence and courage. The fact that there was a deadline made me outdo myself. I couldn't pass anything thinking I would solve that problem later. I had to tackle every problem right that minute they occurred.

Now you might think I've given my all and that there's nothing left and I'm not gonna even look at the dollhouses for the next six months. But no! It's the exact opposite! I'm bursting with enthusiasm and there are storms of ideas rumbling in my head. I can't wait to tackle the next dollhouse project. I've already been tinkering with a little something. I almost got withdrawal symptoms when I took the Peaceland to Tampere.

I must say! The exhibition is awesome! There are just unbelievable houses at the show. I myself am still overwhelmed by the expertise and the ingenuity of the dollhouse enthusiasts who have participated in the exhibition. In addition to these Front man houses there are three big apartment buildings which alone are a lot to look at. 

Also there is an enchanting imaginary world with a little magic in it. Maria Malmström has brought a dollhouse, car and a Family McTiny's forest house that she made for the movie "Jill and Joy's Winter" for the show. When you are entering the exhibition you should pay attention to the hall windows. Among other things there is Elina Kallis' breathtakingly small 1:48 scale Hotêl Jadis. 

I warmly recommend this exhibition to everyone!





Ruokailuhuoneen pöydällä on keskeneräinen ompeluprojekti ja telkkarissa pauhaa Risto Räppääjä.
Leluja on pitkin lattiaa.
There is an unfinished sewing project on the dining room table and Ricky Rapper is on TV.
Toys are all over the floor.

Tässä kuva ompelukoneen valmistuksesta.
Making the sewing machine.

Yläkerrassa on lisää leluja levällään. Joukossa on myös pienimmän lempilelu kaivinkone eli "Konkko".
Isommilla pojilla on Minecraft kesken. Sängytkin ovat jääneet taas petaamatta.
There are more toys upstairs lying around the floor. There's also my youngest son's favorite toy digger called "Konkko".
The bigger boys have been playing Minecraft. The beds aren't made... again. 




Teinin huonessa on asiaankuuluvia soittokamoja.
The teenagers' room has some appropriate music gear.




Trampoliini sai meillä aikaan ilahtuneita huudahduksia. Mun mielestä tää on yhtä kamala minikoossa, kuin oikeassa elämässäkin. :D Kukat ja Pallotuija ovat myös itse tehtyjä.
Boys were delighted when I made this trampoline. I think that it's just as eyesore in mini-size than it's in real life. :D
I also made these flowers in pots and the topiary by myself.




Oon tosi tyytyväinen tähän hiekkalaatikkoon.
I'm very pleased with this sandbox.

Se oli alunperin pieni taulunkehys Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla.
Originally this was a small picture frame in the Metropolitan Area Reuse Centre's free of charge department.


Pienen käsittelyn jälkeen siitä tuli sopivan rähjäinen ja sammaloitunut.
After a little processing, it became perfectly run-down and moss-covered.







Tässä vähän katumaisemia.
Here are some street views.






Näyttelyn kerrostalot ovat aivan uskomattoman hienoja.
The apartment buildings at the exhibition are amazing.



Taikamaassa ajelee ihana sirkusauto strutsi katollaan.
There is a lovely circus car driving in the imaginary world with an ostrich on its roof.

Talitinttikin on lähtenyt telttailemaan.
The Great tit has gone camping.






tiistai 23. helmikuuta 2016

Vielä vähän Rauhamaasta... - A little bit about the Peaceland...

Tässä vielä kuvia Rauhamaan valmistumisvaiheista.

Here are some pics of making the Peaceland.


Kutistin meidän perhekuvan.
I shrank our family portrait.


Samaan aikaan pienin mun pojista teki itsestään rokkiukon.
Meanwhile my youngest son made himself a rock'n roll dude.


Olohuoneen itämaisen maton tein bunkanauhasta.
I made an oriental Bunka rug into the living room.






Meidän "iso" kirjasinlokerikko on viime kesän löytöni Fiskarsin antiikkimarkkinoilta.
Our "big" vintage typeface drawer is a finding from an antique market last summer.



Tässä sama pienoiskoossa.
Here it is in miniature size.


Ja muutamia peilejä.
And some mirrors.


Keskipoikien kerrossänky.
The middle-boys' bunkbed.


Olkkariin oli pakko tehdä akustinen kitara.
I had to make an acoustic guitar to the living room.







Muitakin kalusteita sain tehtyä: pöytä, puusohva ja emännänkaappi.
I also made other furniture: the table, the wooden sofa and the matron's cupboard.


Valaistuksen väsäilyä.
Fixing the lightning.





Sain myös toisen perhepotretin kutistettua.
I managed to shrink our other family portrait.


Eteinen melkein valmis.
The hall is almost ready.


Keittiön lamppu näyttää vähän turhan suurelta, mutta se on oikeastikin kummalllinen.
The kitchen lamp looks a bit too big but it's a weird one in real life too.


Minikeittiössä on unelmieni jääkaappi.
The mini-kitchen has got the fridge of my dreams.


Oon tosi tyytyväinen verhoihin.
I'm so pleased how the drapes turned out.  


Tässä meidän oikea lamppu.
This is our real lamp.


Keskipoikien huone muotoutuu.
The middle-boys' room taking shape.


Meidän makkari ja pleikkarialue.
Our bedroom and the Playstation lounge.


Pikkupoikien kerrossänky ja haaveitteni ihanat pellavalakanat.
The little boys' bunkbed and the linen sheets of my dreams.





BMX-ukko halusi tulla testaamaan taloa.
The BMX dude wanted to hang out at the house.